Ennakko-odotuksista muutama sana:
Täytyy sanoa, että kirjan nimi ei ollut mielestäni aivan nappi
valinta. Miksi hitossa villasukat piti raahata etukannelle? Ole se
valo joka olet, olisi ollut aivan hyvä ja riittävä nimi.
Villasukilla ikäänkuin houkutellaan lukijaa: ”Tämä on
lämminhenkinen, kotoisa ja söpö kirja - lue minut”.
Rannon kirjoitustyyli Deepthi-blogissa
on über-tunteellinen, megalomaanisen hehkutteleva. Välillä jopa
naiiviuteen asti. Olen nyt sivulla 25 ja olen iloisesti yllättynyt
selkeästä kielenkäytöstä. Hyvällä kustannustoimittajalla
saattaa olla tekemistä asian kanssa.
Kirja alkaa koskettavalla kuvauksella siitä, kuinka Ranto kruunattiin
tangokuningattareksi. Voitto oli hänen elämässään suuri, joskin
Rannon mukaan ennaltamäärätty käänne. Lukija tempautuu
iloitsemaan Rannon kanssa. Mielessä käväisee huomio, ettei Ranto
suo sanaakaan heille, joiden unelma murskaantui hänen voittaessaan.
Tangovoiton jälkeen Ranto palaa
syntymäänsä, ja etenee pienin välähdyksin lapsuudesta
murrosikään ja nuoruuteen. Kirjan asettelusta tulee mieleen
Kassilan muistelmat. Hänkin aloitti ”suurella hetkellä” ja
palasi sitten synnytyslaitokselle. Kyseessä saattaa olla sattuma,
onhan tällainen tyypillistä lukijan koukuttamista. Onneksi Ranto ei sentään aloita Ammahalilla.
Laulajanuransa alkua Ranto maalailee hyvin
dramaattisesti: ”En kaipaa ketään vierelleni, vaan jään
ikävöimään jotain suurempaa, jonka kosketuksen tunnen vain
keikoilla. Tiedän, että se on ainoa paikka minun olla ja elää:
musiikin ympäröimänä, ihmisten edessä. Siellä olen kokonainen,
täysi, oma itseni.”
Kun muut 18-vuotiaat nauttivat juuri
saavuttamastaan täysi-ikäisyydestä, Ranto viettää aikaansa näin: "Koulun ohella päiväni kuluvat tangokisoja miettiessä ja niihin
valmistautuessa. Viikonloput olen keikoilla, ja arki-iltaisin
selailen vanhoja lehtileikkeitä edellisvuosien kuninkaallisista.”
Ranto myös hankkii omatoimisesti sponsoreita. Olisi hauska tietää,
mistä tällainen määrätietoisuus, ja toisaalta tarve kumpuaa?
Ehkä se selviää myöhemmin... Tulee vaikutelma, että Ranto on
syntynyt kultalusikka suussa. Oma suunta on löytynyt jo lapsena.
Vanhemmat kannustavat tyttöä sekä henkisesti että
taloudellisesti. On suotu ulkonäköä, sinnikkyyttä...
Klo 17.40. Kirsi Ranto alkaa muuttua
inhimillisemmäksi olennoksi nopeasti. Burn out, paniikkikohtaukset,
itseinho ja ääniongelmat ilmestyvät. Onko lopulta hyvä, että saa
(liian) nuorena kaiken?
Klo 20.10. Ranto on löytänyt
enkelinsä, kertarysäyksellä. Hän vaikuttaa ihmiseltä, joka
heittäytyy täysillä siihen mistä innostuu. Täytyy paljastaa, luin juuri kirjasta kohdan, jossa Ranto pyytää enkeleiltä
merkkiä, jonka jälkeen hän löytää kodistaan höyhenen. Minä
esitin saman kysymyksen, ja lähdin kurkkaamaan mitä facebookissa
tapahtuu. Ja räps, ensimmäisenä silmiini sattuu erään tahon
lisäämä kuva höyhenestä!
Klo 22.00 Rannolla riittää pitkälti
tarinaa synkeistä kausista. Ja hyvä niin. Alan tuntea myötätuntoa
häntä kohtaan. Ranto on kertonut julkisuudessa hyvin rohkeasti
vaikeista vaiheistaan ja elämänkatsomuksestaan. Uteliaisuus taitaa
olla ihmisen perusominaisuus. Muiden ongelmat ja muut yksityiset
kokemukset kiinnostavat. Ps. Olen tässä sivussa tiskannut, pessyt pyykkejä, kokannut päivällisen. En ole näin hidas lukemaan :D Vasta sivulla 71...
Klo 24.00. Olin odottanut pienellä kauhullakin Amman tapaamisesta alkavaa hehkutuksen määrää.
Oikeastaan on kiinnostavaa lukea yksityiskohtainen selostus siitä, kuinka
suomalainen nainen tutustuu ashram-elämään ja kuinka hän kokee
guruun ”hurahtamisen”. Erityisen ilahduttavaa on, kun Ranto avoimesti kuvaa, kuinka hänen identiteettinsä aiemmin pohjautui ulkonäköön
ja kuinka Amman ashramissa hän oppi elämään tilassa, jossa hänen
ei tarvitse päteä ulkonäöllä.
21.2. Alan vakuuttua Rannon
aitoudesta. En voi välttää Rannon kirjan vertaamista Kassilan
muistelmiin. Ranto on hienotunteinen, hän ei mainitse nimiä, ei
entisten kumppaneiden, ei yhteistyötahojen, ei kenenkään nimiä.
Entisistä kumppaneistaan hän kirjoittaa pelkästään positiiviseen
sävyyn, ei alentavasti kuten Kassila.
1.3. Saan kirjan päätökseen. Kirjan loppuosa on seesteisempi kuin dramaattinen alkuosa. Sivut täyttyivät jonkinlaisesta sisäisestä puheesta. Mukana oli erittäin hyviä oivalluksia.
Yksi sammakko Rannon näppikseltä luiskahtaa."Minusta alkaa tuntua, että juuri tasa-arvo on keikauttanut naisen ja miehen roolit parisuhteessa ja itsenäisinä, omavoimaisina ihmisinä tasa-arvoon." Ranto liittää näin tasa-arvon ja itsenäisyyden samaan lauseeseen kumoamaan toisensa? Olisiko epätasa-arvo enkelikuningatar Rannon mielestä parempi ratkaisu? Epätasa-arvoa on koettu menneisyydessä ja koetaan edelleen monissa valtioissa. Kuinkahan esimerkiksi Irakissa onnistuisi kylillä hulmuaminen julistamassa naisgurun asiaa? Omavoimaiset yksilöt pääsevät kukoistamaan nimenomaan tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Epätasa-arvon vallitessa aina jokin taho joutuu pelkäämään ja pienentämään itseään. Ranto saattaa olla jollekulle roolimalli, joten hän voisi hieman a-ja-tel-la.
Useimmin toistuvat sanat Rannon kirjassa ovat kyynel ja itku. Kuinka Ranto jaksaa elämäänsä alati vereslihalla? Meitä on moneksi.
Ranto avaa kokemuksiaan Amman ashramissa usean luvun verran. Ulkopuolisen on hieman vaikea ymmärtää ashramin elämää. Esimerkkinä Rannon mainitsema pikku tapaus: Kun Amma poistuu asunnostaan, soitetaan kelloa. Kaikki jotka kuulevat kellon soiton, ryntäävät Amman perään ja ahtautuvat mahdollisimman lähelle. Amman vieripaikoista oikein taistellaan.
Ole se valo joka olet - enkeleitä ja villasukkia on kirja ihmisille, jotka ovat kiinnostuneet Kirsi Rannon yksityiselämästä tai meiningistä Amman ashramissa. Enkelikirjoja on tarjolla jo satoja, joten itse näen Rannon kirjan ansiot muualla. Ammasta toivoisin julkaistavan myös objektiivisia kirjoituksia.
Kirja-arvostelu: Kirsi Ranto: Ole se valo joka olet, Enkeleitä ja villasukkia, Tammi 2013.
1.3. Saan kirjan päätökseen. Kirjan loppuosa on seesteisempi kuin dramaattinen alkuosa. Sivut täyttyivät jonkinlaisesta sisäisestä puheesta. Mukana oli erittäin hyviä oivalluksia.
Yksi sammakko Rannon näppikseltä luiskahtaa."Minusta alkaa tuntua, että juuri tasa-arvo on keikauttanut naisen ja miehen roolit parisuhteessa ja itsenäisinä, omavoimaisina ihmisinä tasa-arvoon." Ranto liittää näin tasa-arvon ja itsenäisyyden samaan lauseeseen kumoamaan toisensa? Olisiko epätasa-arvo enkelikuningatar Rannon mielestä parempi ratkaisu? Epätasa-arvoa on koettu menneisyydessä ja koetaan edelleen monissa valtioissa. Kuinkahan esimerkiksi Irakissa onnistuisi kylillä hulmuaminen julistamassa naisgurun asiaa? Omavoimaiset yksilöt pääsevät kukoistamaan nimenomaan tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Epätasa-arvon vallitessa aina jokin taho joutuu pelkäämään ja pienentämään itseään. Ranto saattaa olla jollekulle roolimalli, joten hän voisi hieman a-ja-tel-la.
Useimmin toistuvat sanat Rannon kirjassa ovat kyynel ja itku. Kuinka Ranto jaksaa elämäänsä alati vereslihalla? Meitä on moneksi.
Ranto avaa kokemuksiaan Amman ashramissa usean luvun verran. Ulkopuolisen on hieman vaikea ymmärtää ashramin elämää. Esimerkkinä Rannon mainitsema pikku tapaus: Kun Amma poistuu asunnostaan, soitetaan kelloa. Kaikki jotka kuulevat kellon soiton, ryntäävät Amman perään ja ahtautuvat mahdollisimman lähelle. Amman vieripaikoista oikein taistellaan.
Ole se valo joka olet - enkeleitä ja villasukkia on kirja ihmisille, jotka ovat kiinnostuneet Kirsi Rannon yksityiselämästä tai meiningistä Amman ashramissa. Enkelikirjoja on tarjolla jo satoja, joten itse näen Rannon kirjan ansiot muualla. Ammasta toivoisin julkaistavan myös objektiivisia kirjoituksia.
Kirja-arvostelu: Kirsi Ranto: Ole se valo joka olet, Enkeleitä ja villasukkia, Tammi 2013.