Kirsi Ranto: Ole se valo joka olet, enkeleitä ja villasukkia

18.2.2014 klo 16.45. Toteutan tämän kirja-arvostelun uudella tavalla: Julkaisen tekstiä sitä mukaa kun luen kirjaa. Näin näette vaikutelmani samantien kirjan edetessä.

Ennakko-odotuksista muutama sana: Täytyy sanoa, että kirjan nimi ei ollut mielestäni aivan nappi valinta. Miksi hitossa villasukat piti raahata etukannelle? Ole se valo joka olet, olisi ollut aivan hyvä ja riittävä nimi. Villasukilla ikäänkuin houkutellaan lukijaa: ”Tämä on lämminhenkinen, kotoisa ja söpö kirja - lue minut”.

Rannon kirjoitustyyli Deepthi-blogissa on über-tunteellinen, megalomaanisen hehkutteleva. Välillä jopa naiiviuteen asti. Olen nyt sivulla 25 ja olen iloisesti yllättynyt selkeästä kielenkäytöstä. Hyvällä kustannustoimittajalla saattaa olla tekemistä asian kanssa.

Kirja alkaa koskettavalla kuvauksella siitä, kuinka Ranto kruunattiin tangokuningattareksi. Voitto oli hänen elämässään suuri, joskin Rannon mukaan ennaltamäärätty käänne. Lukija tempautuu iloitsemaan Rannon kanssa. Mielessä käväisee huomio, ettei Ranto suo sanaakaan heille, joiden unelma murskaantui hänen voittaessaan.

Tangovoiton jälkeen Ranto palaa syntymäänsä, ja etenee pienin välähdyksin lapsuudesta murrosikään ja nuoruuteen. Kirjan asettelusta tulee mieleen Kassilan muistelmat. Hänkin aloitti ”suurella hetkellä” ja palasi sitten synnytyslaitokselle. Kyseessä saattaa olla sattuma, onhan tällainen tyypillistä lukijan koukuttamista. Onneksi Ranto ei sentään aloita Ammahalilla.

 Laulajanuransa alkua Ranto maalailee hyvin dramaattisesti: ”En kaipaa ketään vierelleni, vaan jään ikävöimään jotain suurempaa, jonka kosketuksen tunnen vain keikoilla. Tiedän, että se on ainoa paikka minun olla ja elää: musiikin ympäröimänä, ihmisten edessä. Siellä olen kokonainen, täysi, oma itseni.”

Kun muut 18-vuotiaat nauttivat juuri saavuttamastaan täysi-ikäisyydestä, Ranto viettää aikaansa näin: "Koulun ohella päiväni kuluvat tangokisoja miettiessä ja niihin valmistautuessa. Viikonloput olen keikoilla, ja arki-iltaisin selailen vanhoja lehtileikkeitä edellisvuosien kuninkaallisista.” Ranto myös hankkii omatoimisesti sponsoreita. Olisi hauska tietää, mistä tällainen määrätietoisuus, ja toisaalta tarve kumpuaa? Ehkä se selviää myöhemmin... Tulee vaikutelma, että Ranto on syntynyt kultalusikka suussa. Oma suunta on löytynyt jo lapsena. Vanhemmat kannustavat tyttöä sekä henkisesti että taloudellisesti. On suotu ulkonäköä, sinnikkyyttä...

Klo 17.40. Kirsi Ranto alkaa muuttua inhimillisemmäksi olennoksi nopeasti. Burn out, paniikkikohtaukset, itseinho ja ääniongelmat ilmestyvät. Onko lopulta hyvä, että saa (liian) nuorena kaiken?

Klo 20.10. Ranto on löytänyt enkelinsä, kertarysäyksellä. Hän vaikuttaa ihmiseltä, joka heittäytyy täysillä siihen mistä innostuu. Täytyy paljastaa, luin juuri kirjasta kohdan, jossa Ranto pyytää enkeleiltä merkkiä, jonka jälkeen hän löytää kodistaan höyhenen. Minä esitin saman kysymyksen, ja lähdin kurkkaamaan mitä facebookissa tapahtuu. Ja räps, ensimmäisenä silmiini sattuu erään tahon lisäämä kuva höyhenestä!

Klo 22.00 Rannolla riittää pitkälti tarinaa synkeistä kausista. Ja hyvä niin. Alan tuntea myötätuntoa häntä kohtaan. Ranto on kertonut julkisuudessa hyvin rohkeasti vaikeista vaiheistaan ja elämänkatsomuksestaan. Uteliaisuus taitaa olla ihmisen perusominaisuus. Muiden ongelmat ja muut yksityiset kokemukset kiinnostavat. Ps. Olen tässä sivussa tiskannut, pessyt pyykkejä, kokannut päivällisen. En ole näin hidas lukemaan :D Vasta sivulla 71...

Klo 24.00. Olin odottanut pienellä kauhullakin Amman tapaamisesta alkavaa hehkutuksen määrää. Oikeastaan on kiinnostavaa lukea yksityiskohtainen selostus siitä, kuinka suomalainen nainen tutustuu ashram-elämään ja kuinka hän kokee guruun ”hurahtamisen”. Erityisen ilahduttavaa on, kun Ranto avoimesti kuvaa, kuinka hänen identiteettinsä aiemmin pohjautui ulkonäköön ja kuinka Amman ashramissa hän oppi elämään tilassa, jossa hänen ei tarvitse päteä ulkonäöllä.

21.2. Alan vakuuttua Rannon aitoudesta. En voi välttää Rannon kirjan vertaamista Kassilan muistelmiin. Ranto on hienotunteinen, hän ei mainitse nimiä, ei entisten kumppaneiden, ei yhteistyötahojen, ei kenenkään nimiä. Entisistä kumppaneistaan hän kirjoittaa pelkästään positiiviseen sävyyn, ei alentavasti kuten Kassila.

1.3. Saan kirjan päätökseen. Kirjan loppuosa on seesteisempi kuin dramaattinen alkuosa. Sivut täyttyivät jonkinlaisesta sisäisestä puheesta. Mukana oli erittäin hyviä oivalluksia.

Yksi sammakko Rannon näppikseltä luiskahtaa."Minusta alkaa tuntua, että juuri tasa-arvo on keikauttanut naisen ja miehen roolit parisuhteessa ja itsenäisinä, omavoimaisina ihmisinä tasa-arvoon." Ranto liittää näin tasa-arvon ja itsenäisyyden samaan lauseeseen kumoamaan toisensa? Olisiko epätasa-arvo enkelikuningatar Rannon mielestä parempi ratkaisu? Epätasa-arvoa on koettu menneisyydessä ja koetaan edelleen monissa valtioissa. Kuinkahan esimerkiksi Irakissa onnistuisi kylillä hulmuaminen julistamassa naisgurun asiaa? Omavoimaiset yksilöt pääsevät kukoistamaan nimenomaan tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Epätasa-arvon vallitessa aina jokin taho joutuu pelkäämään ja pienentämään itseään. Ranto saattaa olla jollekulle roolimalli, joten hän voisi hieman a-ja-tel-la.

Useimmin toistuvat sanat Rannon kirjassa ovat kyynel ja itku. Kuinka Ranto jaksaa elämäänsä alati vereslihalla? Meitä on moneksi.

 Ranto avaa kokemuksiaan Amman ashramissa usean luvun verran. Ulkopuolisen on hieman vaikea ymmärtää ashramin elämää. Esimerkkinä Rannon mainitsema pikku tapaus: Kun Amma poistuu asunnostaan, soitetaan kelloa. Kaikki jotka kuulevat kellon soiton, ryntäävät Amman perään ja ahtautuvat mahdollisimman lähelle. Amman vieripaikoista oikein taistellaan.

Ole se valo joka olet - enkeleitä ja villasukkia on kirja ihmisille, jotka ovat kiinnostuneet Kirsi Rannon yksityiselämästä tai meiningistä Amman ashramissa. Enkelikirjoja on tarjolla jo satoja, joten itse näen Rannon kirjan ansiot muualla. Ammasta toivoisin julkaistavan myös objektiivisia kirjoituksia.

Kirja-arvostelu: Kirsi Ranto: Ole se valo joka olet, Enkeleitä ja villasukkia, Tammi 2013.

Elizabeth Clare Prophet: Opas ylösnousseiden mestareiden opetuksiin

Tätä kirjaa ei voi arvioida nostamatta esiin The Summit Lighthouse-liikettä ja heidän edesmennyttä guruaan, Elizabeth Clare Prophetia.

Hypätäänpä 70-luvulle, aikaan jolloin maailma oli jakautunut kahteen leiriin ja Suomea hallitsi kovin ottein eräs Kekkonen...Amerikassa porskutti kultti, jonka ehdoton johtaja ja keulakuva oli Elizabeth Clare Prophet. Lukuisilla youtube-tallenteilla näemme naisen, joka saarnaa henkisiä oppeja, artikuloiden suu leveänä, silmät päättäväisinä, jopa julmina. Välillä lausua papatetaan dekreitä, jonkinlaisia englanninkielisiä mantroja. 1980-ja 90-luvuilla lahko odotti maailmanloppua, jota ei koskaan tullut. Alzheimerintauti runteli lopulta Prophetin.

Opas ylösnousseiden mestareiden opetuksiin perustuu radiohaastattelusarjaan, joka äänitettiin Los Angelesissa 1977.

Ylösnousseet mestarit ovat jääneet minulle hieman kaukaisiksi. Heihin kuuluu Jeesuksen, Marian ja Buddhan lisäksi ainakin Maitreya, St. Germain ja Kuthumi. Onpa Elizabethin aviomieskin kohonnut ylösnousseeksi mestariksi. Hän kantaa rajan takana nimeä Lanello. En tiedä, minusta on hieman banaalia laittaa Mark Prophet ja Jeesus, Krishna ja Buddha samalle viivalle. Ehkä olen rajoittunut. Yhdellä mestarilla on Prophetin mukaan monta inkarnaatiota, esim. Saint Germain on elänyt Marian puolisona Joosefina, profeetta Samuelina ja Francis Baconina.

”Ylösnousseet mestarit ovat ihmisiä, he ovat vain palanneet takaisin Jumalan tietoisuuteen ja ovat nyt osa Herran ylösnousseita joukkoja ja taivaan pyhimyksiä. He ovat Jumalan elävän Hengen läsnäolo, joka palvelee Jumalan lapsia maan päällä.”

E.C. Prophet heittää jargonia, joka on sittemmin vakiintunut new age-skenen perussanastoksi. Esimerkiksi Diana Cooper luennoi nykypäivän samoista teemoista; ylösnousseista mestareista, valkoisesta veljeskunnasta, violettiliekistä...

Kirja kiinnostaa minua osana new agen ja okkultismin historiaa. On kiinnostavaa tonkia, mistä Prophetin pariskunta on oppinsa imenyt. Kaiketi he ovat velkaa itämaiselle filosofialle ja teosofialle. Esimerkiksi valkoinen veljeskunta on mainittu teosofian piirissä ennen The Summit Lighthousea.

Oppaassa on kiinnostavia ajatuksia. Jotkut mielikuvaharjoitteet toimivat hyvin. Dekreiden päpätys ei jostain syystä saa minusta kannattajaa, joskin Minä olen toimii aina.

Elizabeth Clare Prophet: Opas ylösnousseiden mestareiden opetuksiin